Historiaa

Aittarakennuksia on kunnostettu palvelemaan museoyleisön viihtyvyyttä esimerkiksi kahvilatiloina. Samalla alueella toimii myös virkeä Valkealan kesäteatteri, joten katsottavaa riittää.

Puotimuseo on alkuaan Valkealan ensimmäisen kauppiaan Jaakko Pokin asuin- ja liiketalo.

Jaakko Eerikinpoika Pokki syntyi Viialan Pokissa Sippolassa vuonna 1847. Hän tuli Valkealaan 1860-luvulla ja toimi Valkealan kirkolla sijainneessa puodissa aluksi renkinä ja myöhemmin kirjanpitäjänä ja puotipalvelijana. Jaakko Pokki hankki kaupan omiin nimiinsä. Viipurin läänin maaherran myönteinen päätös avopuodin pitämisestä Valkealan kirkolla Hovin maalla on päivätty 8.9.1877.

Kauppias J. Pokki vuokrasi todennäköisesti 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kirkkoherran virkatalon maalta Hirsimäeltä pienen rakennuksen, mitä alkoi laajentaa. Rakennusmestari Taavi Haimin johdolla suoritettiin rakennuksen verannan lisäys ja korotus 1913-1916. Rakennuksen pihaympäristössä on aittarivit.

Jaakko Pokki kuoli vuonna 1917. Hänen perikuntansa myi kiinteistön yksityiseen asuin käyttöön 1980-luvun alussa. Valkealan kunta osti rakennuksen vuonna 1987.

Kiinteistö on peruskunnostettu EU-kehittämishankkeen yhteydessä Suomen Puotimuseoksi. Hanke käsitti Hirsmäen museo- ja kesäteatterialueen kehittämisen ja se toteutettiin 2002 – 2005.

Suomen Puotimuseo avattiin 11.6.2006. Valkealan museoyhdistys omistaa nykyisin puotimuseorakennuksen ja viereisen käräjätalon ja ylläpitää näyttelytoimintaa.

Käräjätalon vaiheita

Teksti: Erkki Sillanpää

Pappilasta käräjätaloksi

Museoalueella sijaitsee puotimuseon vieressä Valkealan käräjätalo. Oman käräjätalon Valkeala sai 1880-luvulla, kun kirkkoherralle rakennettiin uusi pappila ja 1774 rakennettu pappila Niinistöstä siirrettiin nykyiselle paikalle käräjätaloksi. Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Kustaa III yöpyi tässä Niinistön
pappilassa 1790 voittoisan Valkealan taistelun jälkeen, mutta joutui pakenemaan ikkunasta venäläisiä sotilaita ja ylittämään veneellä Lappalan järven. Kun talo siirrettiin nykyiselle paikalle, kivijalka teetettiin urakkatyönä, mutta muu työ tehtiin talollisten avustuksella. Valkeala kuului Lappeen tuomiokuntaan ja
talossa istuttiin syksyisin ja keväisin käräjiä. Valkeala oli tuolloin laaja pitäjä ja väkiluku kasvussa. Käräjillä riitti niin riita- kuin rikosasioita, koska Kouvolasta oli tullut rautateiden risteysasema ja tehdaskylät Kuusankoski ja Voikkaa kasvoivat koko ajan. Olipa naapurustossa kaksi kestikievaria palvelemassa pitkämatkalaisia. Käräjätuomariksi Lappeen tuomiokuntaan nimitettiin 1908 Pehr Evind Svinhufvud (tasavallan presidentti 1931-1937). Svinhufvudilta vaadittiin selvitystä 6.11.1912 Valkealan käräjillä Venäjän kansalaisen Aleksej Osipoffin saamasta tuomiosta. Tästä alkoikin tapahtumaketju, mikä johti venäläistymistä vastustavan Svinhufvudin erottamiseen virasta 1914. Käräjätalossa on vielä alkuperäinen käräjätuomarin pöytä ja tuoli.
 

Taksoituslautakunta

Käräjät siirtyivät Kouvolaan ja talossa alkoi kokoontua kunnan taksoituslautakunta, joka Valkealaan oli perustettu 1892 hoitamaan kunnallisverotusta. Tuolloin tulojen ilmoitusvelvollisuutta ei ollut ja taksoituslautakunta määritti äyrit harkintansa mukaan ja eri tavoin hankkimiensa tietojen perusteella.
Kunnallisasetuksen mukaan vain veroa maksaneet kuntalaiset saivat osallistua äyriensä mukaan päätöksentekoon kuntakokouksessa. Esim. työläisten palkkatiedot menivät suoraan lautakunnalle tiedoksi, mutta tehtaiden ja talollisten verotus meni taksoituslautakunnan harkinnan mukaan. Näin päätösvaltaa kuntakokouksissa oli enemmän tehtaiden edustajilla kuin yksittäisillä palkansaajilla. Harkintaan perustuva verotus poistui 1959. Esim. maatalouden verotus perustui tilan pinta-alaan.

Kansanhuolto

Toisen maailmansodan syttyminen syyskuussa 1939 pakotti Suomen turvaamaan elintarviketilanteen ja aloittamaan säännöstelyn. Ensimmäisiksi menivät ”kortille” kahvi ja sokeri. Lähes kaikki elintarvikkeet ja kulutustavarat vaativat ostoluvan ja kaikkiaan erilaisia kortteja oli 51 kpl. Valkealan väkimäärä oli tuolloin lähes 10000 ja kansanhuoltolautakunnalla riitti töitä myöntää ostolupia ja valvoa tuotteiden luovutusta. Maatiloilla oli tuotteiden luovutusvelvollisuus ja kansanhuolto piti kirjaa kuinka paljon lihaa ja viljaa oli luovutettava huollolle. Vuodesta 1941 kunnassa piti olla kansanhuoltojohtaja ja tämän lisäksi Valkealassakin oli 14 virkailijaa kansanhuollossa. Käräjätalo tuli silloin tutuksi lähes kaikille asukkaille ja monet selitykset kuultiin sian laihtumisesta kanan katoamiseen. Mustan pörssin kauppa, elintarvikkeiden myynti ohi kansanhuollon vaati jatkuvaa viranomaisten hereilläoloa. Korttiaikaa kesti vuoteen 1949 ja kahvi ja sokeri olevat säännösteltyjä vuoteen 1953. Pisimpään kesti alkoholin ostolupa ns. viinakortti, joka poistui 1970.

Naiskotiteollisuuskoulu

Säkkijärvellä 1904 perustettu naiskotiteollisuuskoulu siirrettiin talvisodan jaloista Valkealan Jokelaan  aluksi Holmin kartanon päärakennukseen ja myöhemmin Mettalon tilalle. Koulun omisti sodan aikana Länsi-Karjalan kotiseutuyhdistys, joka myi sen 1946 Valkealan Marttayhdistykselle. Se sai nimekseen Valkealan naiskotiteollisuuskoulu. Vuonna 1951 opetus siirtyi käräjätalolle, kunnes 1967 opetus siirtyi Kouvolan Tornionmäkeen uudelle ammatilliselle koulukeskukselle. Koulun pitkäaikainen opettaja ja johtaja oli Sirkka Mattila, jonka monet opiskelijat Valkealasta ja kauempaakin muistavat taitavana ja ammatilleen omistautuneena opettajana. Näin Valkealassa onkin vahva käsityöperinne vielä voimissaan. Hirsinen rakennus oli talvisin kylmä ja vetoinen ja niinpä oppilaat toimivat myös lämmittäjinä. Kauempaa tulleet oppilaat asuivat kirkonkylällä vuokraamissaan kortteereissa.

Marttala

Käräjätalo jäi marttayhdistykselle ja tilojen käyttö jäi vähäiseksi. Marttayhdistys kunnosti rakennusta ja siellä järjestettiin kutomakursseja. Rakennusta kutsuttiin Marttalaksi, mutta martat halusivat luopua rakennuksesta mm. vähäisen käytön vuoksi. Valkealan Kotiseutuyhdistykselle oli kertynyt melko paljon museoitavia esineitä ja niille tarvittiin sijoituspaikka. Valkealan kunta suostui 1970 ostamaan entisen käräjätuvan museotoimintaa varten.

Kotiseutumuseo

Valkealan kunta kunnosti talon ja sinne perustettiin kotiseutumuseo, Valkealassa aloitti
1973 toimintansa kulttuuri- ja kotiseutulautakunta, mikä otti hoitaakseen museotoiminnan. Valkealassa oli kerätty runsaasti museoesineistöä ja Kymenlaakson osakunnan ylioppilaat olivat jo 1959 keränneet esineistöä Valkealasta. Professori Erkki Ala-Könni oli tallentanut Valkealan murretta ja kansanlauluja useaan otteeseen. Ala-Könnin aloitteesta Marja-Leena Auer äänitti Valkealan murretta ja keräsi myös esineistöä vuonna 1972. Kotiseutuyhdistys ja Lc Valkeala avustivat rahallisesti hanketta. Kun museoitavia esineitä oli kertynyt runsaasti ja niille oli sopiva näyttelytila, päästiin museon avajaisia viettämään toukokuussa 1974. Museosta tuli näin yksi uusi matkailukohde kotiseutu- ja matkailulautakunnan hallinnassa. Museo-oppaana toimi pitkään Martta Seitsonen, joka osasi elävästi johdatella kävijät menneeseen aikaan, esineisiin ja työtapoihin. Museotoiminta jatkui vielä Valkealan liityttyä Kouvolaan 2009.
 

Takaisin käräjätaloksi

Kouvolan kaupunki lakkautti 2012 yhdeksän paikallismuseota ja yksi niistä oli Valkealan kotiseutumuseo. Puotimuseo sai vielä jatkaa. Kun sitten puotimuseon kohtalo oli tulla lakkautetuksi, päätettiin Valkealaan perustaa museoyhdistys jatkamaan museotoimintaa 2016. Kotiseutumuseo oli mennyttä, mutta puotimuseo saatiin pelastettua. Tästä alkoi uusi luku käräjätalon historiassa. Talo säilyy Käräjätalona ja 200 neliöinen rakennus herää eloon ja erilaisten tapahtumien pitopaikaksi. Käräjätalon alkuperäiset kuhmuiset, jykevät lattialankut muistuttavat ajoista ja ihmisistä iloineen ja suruineen niin kevein kuin raskain askelin kuitenkaan toivoaan menettämättä parempaan huomiseen uskoen.